|
Yhtenä Vapaa Helsinki - tapahtuman järjestäjistä mieleeni muistuvat keskustelut ennen vappua, joita käytiin monessa eri yhteydessä, eri paikoissa, eri kokouksissa ja erilaisten ihmisten kesken. Kun päätimme kutsua ihmiset kaduille tekemään näkyviksi joitakin jokapäiväisistä taisteluistamme, emme arvanneet, että mielenosoitus tapahtumana pystyisi antamaan välittömästi elämän niille kuiville väitteille, joita olimme kevään aikana tehneet kaupunkikontrollista.
Olemme korostaneet sitä, että jokapäiväistä kaupunkitilan haltuunottoa ja sen vapaata käyttöä ei voida enää edes yrittää tukahduttaa muuten kuin poliisivoimin: joko sitä tekevät poliisit tai sitten poliisinkaltaiset, kuten vartijat. Kuten Vapaa Helsinki -kampanjassa on tuotu esiin, esimerkiksi joukkoliikenteen maksut ja niiden valvonta, ulkomaalaisten kontrolli kaupungissa ja graffitimaalarien jahtaaminen ovat muotoja, joissa kapitalistinen riisto ruumiillistuu.
Ihmiset, jotka joutuvat kontrollien kohteeksi muun muassa näiden teemojen vuoksi, eivät voi neuvotella tilanteissa, joissa kontrolleja täytäntöönpannaan. Väärän asenteen omaava henkilö voidaan poistaa liikennevälineestä ennaltaehkäisevässä mielessä, ulkomaalaisen näköistä voidaan ahdistella ennaltaehkäisevässä mielessä ja graffitimaalarin näköinen voidaan tarkastaa kaupungilla ennaltaehkäisevässä mielessä. Dialogille ei ole enää mitään sijaa, kun kaupunkiin levitetään lisää turvallisuutta. Mitä tekemistä näillä seikoilla on vappuaaton mielenilmauksen kanssa? Vapunaaton karnevaalissa muoto täsmäsi sisällön kanssa. Mielenosoituksesta ensimmäisinä poistetut olivat samalla tapahtuman järjestyksenvalvojia. Toinen heistä oli neuvotellut poliisin kanssa mielenilmauksen reitistä ja muista seikoista, toinen toimi tapahtuman mediayhteyshenkilönä. Poliisin mukaan heidät poistettiin ennaltaehkäisevästi. Kuten lisääntyvä kaupunkikontrollikaan ei lopeta ihmisten pyrkimystä itsenäiseen elämään, ei näiden henkilöiden poistaminen kulkueesta tietenkään estänyt ihmisiä osoittamasta mieltään, vaikka järjestyksenvalvojajoukkomme hupenikin nopeasti puoleen suunnitellusta.
Tilanne ainoastaan johti siihen, että kun kulkueessa oli häiriötä käynnissä, jäljelle jääneet järjestyksenvalvojat eivät voineet puuttua tilanteisiin aktiivisesti, sillä heidän toimintansa olisi lähinnä vienyt heidätkin tuotapikaa pidätysbussiin. Ainoastaan toimittajat saattoivat juosta tilanteisiin kameroineen ja todistaa tilanteet. Meillä tapahtuman järjestäjillä ei tuota oikeutta ollut, sillä olimme jo syyllisiä valmiiksi – ennen yhtäkään tekoa tai elettä.
Onkin loogista, että voimme lukea tapahtuman jälkeen ensimmäisenä uutisista, että poliisi aikoo viedä vappuaaton mielenosoituksen jälkipuinnin käräjille. Meillä ei ole naiivia uskoa oikeuteen emmekä ole vaatimassa oikeutta. Emme oikeastaan voi edes olla pahoillamme siitä, että ihmisiä kiinniotettiin, sillä ymmärrämme, etteivät uudet elämänmuodot ja vapaa kaupunkitila ole tässä valmiina – ne eivät ole itsestään selviä. Kuten Vapaa Helsinki -lehden pääkirjoituksessa todetaan, ”niitä luodaan vain kokeilemalla, ottamalla riskejä, panemalla itsensä peliin”.
Olemme päinvastoin tietoisia siitä, että jotain on saatu aikaan. Vappuaattona kaduilla juhli yli tuhat kaupunkilaista, jotka osallistuivat Vapaa Helsinki -karnevaaliin. He kokivat, mitä tarkoittaa tulla kaduille yhdessä. He myös kokivat, miltä tuntuu olla poliisirivistöjen ympäröiminä kuin pahimmatkin rikolliset. Se oli hetki, jolloin saatiin kokemus siitä, mitä kapitalistisessa yhteiskunnassa eläminen tarkoittaa: ovatko kaikki nämä poliisit täällä vain minua, meitä, varten? Siksi mielenosoituksen etubanderollin teksti oli myös niinikään varsin osuva: We are all illegal.
Kuulemani mukaan kun ilta vaihtui yöksi putkassa, oli aika jakaa tarinoita ja solmia ystävyyksiä. Avainsanat: prekariaatti Vapaa Helsinki protestit |