Kesäkauden valtaustoiminnan ”kick start” tapahtui tänä vuonna Jyväskylässä, jossa Autonomiseksi tiedekunnaksi nimittäytynyt ryhmä otti haltuunsa tyhjillään olleen rakennuksen yliopiston kampusalueella. Valtaus nosti esille kritiikkiä niin yliopistopolitiikkaa kuin yksityistä kaupunkitilaakin kohtaan. Kysyimme muutamalta valtaajalta, mistä oikein oli ja on kyse.

”Mä haluan tilan jossa ei ole kameroita eikä kassoja. Tilaa joka on vapaata kaikelle sille toiminnalle mitä ihmiset ikinä keksivätkään tehdä. Mä tahdon vapaita gallerioita, treenikämppiä, kokoustiloja, kansankeittiöitä, työpajoja. Mut toisaalta myös tilaa jossa voi vain olla. Jossa ei tarvitse todistaa mitään, jossa ei tarvitse yrittää oikeuttaa jatkuvasti itseään. Paikan missä ei ole hintalappuja, vartioita, hissimusaa, kiirettä, stressiä, suorituspaineita, eikä mitään muutakaan paskaa mitä julkiset paikat ovat täynnä.”

”Juuson” kommentti kertoo paljon. Valtaustoimintaa motivoi kokemus siitä, että kaupungista on hankala löytää tilaa, jossa voisi elää ja toimia yhdessä muiden kanssa, ilman taloudellisia suorituspaineita, vapaasti omana itsenään, tilaa, jossa voisi yksinkertaisesti vain olla ja viettää aikaa ilman syitä ja perusteita. Kaupunki tuntuu epämukavalta, elämä kaupungissa vieraannuttavalta, koska kaupunkitila ei tunnu olevan omassa hallussa.

Kommentti tuo esille myös, kuinka toiminnan lähtökohtana ei ole passiivisuus tai syrjäytyneisyys sanan ”sosiaaliviranomaismerkityksessä”. Päinvastoin. Elämää leimaa omaehtoinen toiminnallisuus ja aktiivisuus, mutta kaiken kanssa kärvistellään kaupallisuuden armoilla. On toimintaa ja ideoita toiminnasta, muttei konkreettista ja omaehtoista tilaa. Tilan tarve on välitön. Se toisi mahdollisuuden rakentaa omaa kaupunkikulttuuria ja ottaa elämää haltuun. Juuso kommentoi edelleen:

”Vallatussa talossa jokainen voisi itse vaikuttaa omaan elämäänsä, toimia aktiivisesti ja vaihtaa se kuluttajan hattu tuottajan hattuun. Talo antaisi loistavat mahdollisuudet luoda sovinnaisuudesta vapaata kulttuuria. Se opettaisi käyttäjilleen omavaraisuutta, solidaarisuutta ja näyttäisi, ettei kaikkeen tekemiseen tarvitse byrokratiaa, rahaa tai ylhäältä annettuja ohjeita.”

Myös ”Kassu” haluaisi tilaa, jossa oleminen ei ole sidottu rahaan: ”Ihmiset viettävät aikaansa ostoskeskuksissa markkinakoneistoa pyörittämässä kun muutakaan paikkaa ei ole. Kaupungissa vähävaraisen asukkaan mahdollisuudet ovat pienet – jos sulla ei ole rahaa, et saa tilaakaan.”

Kassu hakee myös uutta poliittista opiskelijakulttuuria: ”Ylioppilaskunta on hampaatonta ja kykenemätöntä parantamaan konkreettisesti opiskelijoiden asemaa. Lisäksi ärsyttää se muka-demokratia.” Kassun mukaan yliopisto-opiskelijan vaikutusmahdollisuudet ovat lähellä nollaa:

”Ylioppilaskunta on lakisääteisen asemansa ja pakkojäsenyyden varassa sinnittelevä muinaisen opiskelijatoiminnan fossiili. Valtauksella olisi voinut järjestää opintopiirejä. Mä olen todella ollut sellaisten tarpeessa monella kurssilla, joilla opettaja lukee suoraan monisteesta monotonisella äänellä. Paras apu opiskeluun ovat olleet muut opiskelijat. Tarvittaisiin vain tila toiminnalle ja järjestäytymistä.”

Myös ”Viljami” katsoo, että vallattu talo voisi toimia uutena kriittisen opiskelun ja tutkimuksen keskuksena: ”Opintopaikkana vallattu talo on inspiroiva ajatus, eikä se sulkisi ulkopuolelle niitä nuoria ja omaehtoisesta opiskelusta innostuneita, jotka eivät pyöri yliopistolla. Yliopistoallianssi ja yliopistolain uudistus uhkaavat vakavasti monia humanistisia, kriittisiä ja yhteiskuntatieteellisiä aloja, joilla ei ole mahdollisuuksia tai halua tuotteistaa tutkimustaan markkinoille. Tulevaisuudessa autonomiset keskukset voisivat toimia tilana niille, jotka eivät pidä aivotehdasyliopistoa kotinaan.”

Viljami painottaa ylipäätään yhteiskunnallisen toiminnan organisoitumista: ”Vallattu tila toimisi poliittisen järjestäytymisen ja keskustelun paikkana. Nykymuotoinen kapitalismi synnyttää erilaisia vastarintapesäkkeitä, vastarinnan kulttuureja ja verkostoja, jotka eivät välttämättä kohtaa. Talolla ryhmät voisivat käydä keskustelua ja organisoida kamppailuja.”

Eikä kyse ole vain paikallisesta järjestäytymisestä! Valtaajien kommentit tuovat esille jo olemassa olevien eurooppalaisten ja suomalaisten valtausten innoittavan vaikutuksen. Valtauksista kuuleminen ja niissä vierailu ovat inspiroineet tuomaan valtausverkostoa myös omille ”huudeille”. Valtaukset koetaan solidaarisuuden ja avoimuuden linnakkeiksi. Liike on globaalia järjestäytymistä ja verkostoitumista.

Terroristeja kampuksella

Poliisi tyhjensi Jyväskylän talonvaltauksen huomattavalla massiivilla ja pani toimeen lähes kaksikymmentä kotietsintää. Mieleen tuli väistämättä ajatus terrorismin vastaisesta operaatiosta. Miltä poliisitoiminta tuntui valtaajien näkökulmasta?

”Mut kannettiin talosta maijaan ihan hellästi eikä turpasaunaa tullut myöhemminkään”, toteaa Kassu. Muut komppaavat. Poliisin otteet taloa tyhjennettäessä olivat maltillisia, mutta operaatio sinänsä täyttää poliittisen spektaakkelin merkit. Juuso toteaa rivikyttien toimineen ”ihan jees, eihän määräysten tultua voi muuta kuin totella”, mutta ihmettelee luotiliivejä ja mellakkavarusteita. Tosin ymmärrystäkin heruu: ”Ymmärtäähän sitä poliisin turhautumisen kalliiden varusteiden lojuessa tyhjän panttina.”

Myös kotietsinnät sekä muu tutkinta ja häirintä hämmentävät. Juuson mukaan ”putkassa oli kaikenlaista vittuilua ja kusetusyritystä”. Viljamin mainitsee, että kuulusteluissa jätettiin kertomatta oikeuksia ja ”kieroiltiin” muutenkin. Kassu kokee erityisesti tutkinnat häirinnäksi:

”Vaikuttaa ihmeelliseltä, että tutkinnanjohto lähettää kaksi isoa ja karvaista kyttää ratsaamaan aamuvarhaisella kämppäni, jossa asun vaimoni kanssa, ihan kuin tarkoituksena olisi pelotella ja traumatisoida lähimmäisiäni kostoksi mun tekemisistäni. Kummalliselta tuntuu sekin, että mulle tungetaan huumausaine-epäilyä ja väitetään, että mun kämpiltä olisi löytynyt (juuri ja juuri silminnähtävän kokoinen... paitsi että mä en sitä ole nähnyt!) vihreä murunen. Aivan kuin valtaukseen varsinaisesti liittyvien epäilyjen päälle yritettäisiin keksiä lisää juttua. Tuntuu, että tarkoituksena on pelotella kansalaisaktivismi pois Jyväskylästä. Lisäksi suoranaiselta vittuilulta tuntuu mun tietokoneen takavarikko tekijänoikeusepäilyn varjolla.”

Autonomisen tiedekunnan blogissa valtaajat kyseenalaistavatkin poliisin kotietsinnät. Mihin niitä tarvittiin, kun asianomaiset kerran tavoitettiin ns. paikan päältä? Miksi kansalaistottelemattomuuteen ja muuhun aktivismiin osallistuville määrätään ylipäätään kotietsintöjä tuon tuosta, vaikka rikkomukset ovat suhteellisen pieniä? Vaikuttaa selvältä, että poliisi pelaa tilanteessa täysin poliittista peliä. Poliisi pelottelee toimijoita ja hankkii heistä ja heidän tuttavapiireistään profiloivaa informaatiota hyvän tekosyyn nojalla.

Tussia betonilla – siis aivan kauheeta!

Jyväskylän valtauksella tapahtuneet bommaukset nousivat mediajulkisuudessa valtauksen pääaiheeksi. Valtaajia syytettiin vandalismista ikään kuin tussilla koristeltua betonipintaa voisi verrata taideaarteisiin tai siihen, että tunkeutuu jonkun kotiin ja tuhoaa sisutuksen. Valtaajat ovat harmitelleet julkisuuspelin typistymistä yhteen aiheeseen sekä korostaneet valtaustoiminnan positiivista yhteyttä urbaaneihin alakulttuureihin. Talon tuleekin näyttää toimijoiltaan.

Viljamin mukaan julkisuus toimi odotetusti. ”Niin pitkään kun aktivistinäkökulma oli mukana lehtikirjoittelussa suhtautuminen oli jopa myönteistä, mutta kun porukka istui putkassa, pääsi diskurssi kääntymään epäolennaisuuksiin ja suoranaisiin valheisiin: töhryihin, poliisin kusetukseen että talossa olisi asbestia tai hometta sekä valtaukseen liittymättömiin huumausainerikoksiin. Ensi kerralla tiedotushommat hoituvat vaikka valtaosa porukasta istuisikin valtion hotellissa.”

”Seiniin piirtämisestä tehtiin suhteettoman suuri juttu”, toteaa puolestaan Juuso. ”Närkästyneet kolumnistit ja toimittajat neuvoivat kilpaa, miten valtaus olisi kannattanut tehdä. Toisaalta saattoi nähdä, että valtausta tavallaan puolustettiin. Harvassa jutussa hyökättiin suoraan valtauksen tavoitteita vastaan. Keskisuomalaisessa julkaistiin pari ihan positiivistakin juttua. Mutta keskivertolukija tarvitsee jotain mistä tuohtua. On helpompi käsitellä jotain kokonaisuuden osaa kuin itse kokonaisuutta. Tässä jupakassa se osa sattui olemaan nuo piirrokset.”

Kassun mukaan julkisuus oli myös valikoivaa: ”En yhtään ihmetellyt kun mun yliopistoa ja JYYtä kohtaan esittämäni kritiikki leikattiin pois. Pieni ylläri oli ylioppilaslehden reaktio. Muita sopuleita oli talon ovella jonoksi asti, mutta Jylkkäri loisti poissaolollaan. Sen sijaan kiinteistön omistavaa Senaattia siellä oli kuultu. Vähän hymyilytti kun lehden toisella sivulla oli sitten sivun täydeltä juttua opiskelijaruuan hinnan nostamisesta ja toisella Senaatin kanta valtaukseen. Siinä ei pahemmin korostettu, että talossa oli jaettu ruokaa opiskelijoille ja kaikille muillekin ilmaiseksi.”

Repressio ja kielteisesti sävyttynyt julkisuus eivät kuitenkaan paina vaa'assa yhtä paljon kuin valtauksella koettu ilo ja yhteishenki. ”Varsin myönteiset”, toteaa Viljami tämänhetkisistä fiiliksistään. ”Valtaus tapahtui aika spontaanisti ja aktiivinen porukka muodostui suurelta osin vasta sen kautta. Tämä oli monille ensimmäinen valtaus ja sellaisena tärkeä kokemus. Tutustuttuaan ja keskusteltuaan porukka on oppinut paljon."

Kassu toteaa ykskantaan, että ”ottaisi uusiksi vaikka heti”. ”Helvetin hyvät fiilikset”, korostaa myös Juuso. ”Sai monia uusia tovereita. Ensi kerralla osaamme kaiken paremmin. Valtaus herätti keskustelua vapaasta tilasta ja valtauksista. Se osoitti että vastarinta elää. Että on monia jotka eivät vain tyydy jupisemaan sohvalla.”

Entäpä jatkossa? ”Etsitään sopiva talo, vallataan se ja muutetaan maailma. Toivottavasti pian. Ympärillä näkyy onnellisia ihmisiä, jotka heittävät kapitalismilla porvaria päähän”, Juuso toteaa.

Kuvat Autonomisen tiedekunnan Flickr-sivuilta

Autonomisen tiedekunnan blogi