Miten rasismin ja ilmastonmuutoksen vastustaminen liittyvät toisiinsa, sen lisäksi että kohteet voivat olla samat, kuten Euroopan suurin lentokenttä Frankfurtissa, josta hoidetaan Saksan karkoituslennot? Ilmastonmuutos iskee tietenkin kovimmin maailman köyhiä vastaan, ja aiheuttaa pakolaisuutta. Tämän pohjalta Saksan rasisminvastainen liike ja uusi aktiivinen ilmastonmuutoksen vastainen suoran toiminnan liike yhdistivät kylmässä elokuussa 2008 voimansa ja keräsivät noin tuhat ihmistä leirille Hampuriin.

Viikon leiri koostui sekä sisäisestä tiedonjaosta ja koulutuksesta että ulospäin suuntauttuneesta toiminnasta, kuten mielenosoituksista ja suorasta toiminnasta. Usein leirin kaksi pilaria, eli rasismi, mukaan lukien karkoitukset ja rasistiset rakenteet, ja ilmastonmuutos, tulivat samaan aikaan esille. Samaan aikaan kun mielenosoitus karkoituslentoja vastaan häiritsi liikkumista lentokentän terminaalissa, pienryhmä onnistui häiritsemään lentoliikennettä ilmastonmuutoksen nimissä. Vaikka valtaosa leiriin liittyvistä aktioista olivat tiukan väkivallattomuuskonsensuksen alaisia, myös kunnon persuksille potkimista tapahtui, vaikka ei virallisesti leirin nimissä. Esimerkiksi kolmisenkymmentä naamioitunutta henkilöä tunkeutui karkotuksia käsittelevään toimistoon, tuhosi tietokoneita ja  uudelleenkoristeli seinät verenpunaisiksi.

Koko leirin huipentuman piti kuitenkin olla Hampuriin rakenteilla olevan hiilivoimalan rakennustyömaan valtaus lauantaina 23.8.. Robin Wood-ympäristöjärjestön koollekutsumaa avointa tottelemattomuuspäivää edelsi pienempi valtaus, jolloin 40 ihmistä pääsi tunkeutumaan rakennustyömaalle. Pari heistä kiipesi rakennustelineisiin ja ripusti banderollin joka kehotti sosialisoimaan sähköyhtiöt.

Leirin suurin inspiraatio tulee Iso-Britanniasta, jossa vastaava, tosin pelkästään ilmastonmuutokseen keskittynyt leiri, järjestettiin nyt kolmantena kesänä peräkkäin. Leiri keräsi lähes 4000 ihmistä. Eroja kuitenkin löytyy, kuten Saksan leirin suora ja voimakkaasti esille tuleva antikapitalismi. Saksassa, kuten Suomessakin, tietty ilmastonmuutos-retoriikka on nopeasti siirtynyt vallanpitäjien työkalupakkiin. Sen sisällöksi jää kuitenkin yksittäisten kuluttajien ja kansalaisten vastuu, lisäydinvoiman vaatiminen ja business-as-usual-asenne. Osa Hampurin leirin järjestäjistä jopa varoitti siitä, miten helppoa brittien leiri ja sen vaatimuksen olisi sisällyttää yleishumanistiseen poliittiseen diibadaabaan, sen sijaan että se muistuttaisi mistä nykyinen ilmastonmuutos johtuu, eli lyhytnäköisestä voitontavoittelusta, joka kuuluu kapitalismin perusluonteeseen.

Entäs se loppumielenosoitus? Kuuden tunnin tiivis ja intensiivinen toimintapaketti keräsi 700 mielenosoittajaa jatkuvaan tihku- tai kaatosateeseen, riippuen ajankohdasta. Järjestäjät olivat pettyneitä osallistujamäärään, jota varmaankin sade verotti, mutta ne jotka vaivautuivat paikalle olivat todella sitkeitä.

Ja syystäkin. Mielenosoituksen kohteessa, Moorburgin hiilivoimalan työmaalla, tulee valmistumaan Saksan suurin, 1640 megawatin, hiilivoimala, Voimalan lopullinen kohtalo on vielä auki, vaikka ruotsalainen Vattenfall-energiayhtiö oman lausuntonsa mukaan on investoinut siihen jo 1,3 - 1,4 miljardia euroa. Hampurin uusi konservatiiveista ja vihreistä koostuva osavaltiohallitus käsittelee vielä hallitussopimustaan, johon vihreät ovat yrittäneet saada sisällytettyä voimalan rakentamisen pysäyttämisen. Lopullinen päätös tullee 10 syyskuuta, jota ennen on tarkoitus arvioida oikeudelliset vastuut jo tehdyistä investoinneista.

Erikoista mielenosoituksessa oli se, mikä tapahtui, kun mielenosoituksesta erkaantuneet viisi tottelemattomuusryhmää olivat kiivenneet kahden piikkilanka-aidan yli, kahlanneet yhden märän hiekkamontun läpi ja päässeet viimeiselle aidalle, jossa odotti massiivinen poliisilinja. Ilmeisesti Hampurin osavaltion uusi viher-konservatiivinen hallitus oli päättänyt olla jäämättä yhtä nolosti kiinni housut kintuissa kuin aiemmin tapahtuneen yllätysvaltauksen tapauksessa, sillä vastassa oli todella koko kalusto. Kun viitisensataa tottelematonta vyöryi viimeisen metsävyöhykkeen läpi, kytät olivat aluksi yllättyneitä, ja osa mielenosoittajista pääsi viimeiselle aidalle asti. Siinä vaiheessa kyynelkaasua, vesitykkejä ja pamppuja käytettiin säästelemättä. Itse jouduin poliisin taklaamaksi, ja toinen heittäytyi päälleni, ennen kuin molemmat typertyneinä
huomasivat että kummallakaan ei ollut nippusiteitä, joilla kiinnittää käsiäni. Kun samalla muut  wannabe-hiilivoimalavaltaajat rynnistivät ohitse, bullenit päättivät että he olisivat suuremmaksi hyödyksi muualla kuin maassa maaten, ja pääsin vapaaksi. Harmi kyllä heidän arvionsa oli oikea, ja silmät ja iho kirvellen valtaajat perääntyivät vesitykeiltä. Tässä vaiheessa, kun vahingoittuneita kannettiin jo imporvisoiduilla paareilla, monet olisivat varmaan luovuttaneet, mutta Hampurin ilmastoleirin väki yritti vielä toisen kerran läpi samasta kohdasta, ja sitten pienen hengähdyksen jälkeen lähtivät kiertämään metsän kautta poliisilinjoja.

Ihailtavaa oli myös varsinaisen mielenosoituksen päättäväisyys. Sen jälkeen, kun viisisataa tottelematonta olivat eronneet kulkueesta, se jatkoi risteykseen juuri voimalatyömaan edustalla. Kun tottelemattomat lähtivät kiertämään metsän kautta, poliisin olisi pitänyt kuljettaa kalustonsa ja vesitykkinsä mielenosoituksen läpi tavoittaakseen heidät. Kun kalustonsiirto alkoi, hetken järkytyksen jälkeen siitä että ensimmäinen vesitykki oli jyrännyt tiensä mielenosoituksen läpi, ihmiset muodostivat tehokkaita ihmisketjuja ja estivät loppua kalustosta pääsemästä läpi. Huomattavaa on että kyseessä ei siis ollut mikään kova ydin, vaan nimenomaan ne ihmiset, jotka eivät olleet tulleet tekemään tottelemattomuutta.

Tässä vaiheessa poliisi ilmoitti hajoittavansa luvan saaneen mielenosoituksen, joten ihmiset järjestäytyivät poistumaan paikalta. Metsässä samoilleet liittyivät heihin ja pystyivät näin poistumaan paikalta melko turvallisesti, vaikka poliisi suoritti joitain provosoivia kiinniottoja vielä hetkiä ennen mielenosoituksen loppumista. Olosuhteista huolimatta, ja siitä huolimatta että varsinainen tavoite, hiilivoimalan työmaan valtaaminen, jäi saavuttamatta, niin me kolme suomalaisosallistujaa palasimme voimistuneina, ja täynnä uusia ideoita tulevaan toimintaan.