Helsinki on kärsinyt jo kymmenen vuotta nollatoleranssista, jossa olennainen kontrollin väline on ollut väkivalta ja keneen tahansa kohdistuva kiinniottamisen pelko.
Kyse ei ole enää vuosikausiin ollut pelkästään graffitimaalareista, vaan kenestä tahansa yksityisen vartijafirman määrittelemästä "rikollisesta”. Arkipäiväiseen kiinniottoon ja tarkastuksen kohteeksi joutumiseen riittää, että ”on juuri sen näköinen kaveri” - ilmaus, jota poliisi käytti kiinniottaessaan ihmisiä aiheetta Töhryfest-mielenosoituskulkueesta. Syyttömiä henkilöitä on pahoinpidelty ja pidätetty useiden päivien ajaksi Stop Töhryille -projektin nimissä. Vartijafirman voitontavoitteluun perustuva valvonta sekä kiinniottoprovisiot ovat synnyttäneet vaikean tilanteen. Henkilöitä on tuomittu vartijoiden keskenään sopimien lausuntojen perusteella ja usein perättömistä aiheista. Helsingin kaupungin talousarviopäällikön mukaan projektiin on käytetty 23,5 miljoonaa euroa vuosina 1998-2008. Helsingissä ovat saaneet äänensä kuuluviin vain ne, jotka pystyvät maksamaan kaupunkitilasta. On selvää, että kaupunkikuvaa hallitsevat kaupalliset viestit ja julkisesta tilasta on tullut yritysten yksityisomaisuutta. Samalla vain he, joiden omaisuus on uhattuna, saavat oikeutta. Oikeutta eivät saa he, joita virkavalta on pahoinpidellyt. Rikoksesta epäillyn ihmisoikeudet vaikuttavat nykytilanteessa lähinnä huonolta vitsiltä. Vartijoiden aiheuttamista tahallisista kärsimyksistä ei ole aina mahdollista saada tutkintaa käyntiin, sillä poliisi on keräämiemme todistusten mukaan kieltäytynyt tutustumasta mielivallasta todistavaan kuvamateriaaliin. Toisaalta myöskään vartijafirmat eivät aina kirjaa ylös kaikkia tapahtumia, vaikka laki niin määrää. Kun virkavalta lakkaa noudattamasta lakeja ja kun kaupungin virkamiehet ja poliisi suojaavat julkisuudelta piiloteltuja keinoja, miten voidaan odottaa ihmisten puolustautuvan? Opiskelija Minna Kallinen (HS mielipide 19.9.) on ilmoittanut nähneensä Töhryfestissä aiheettomia kiinniottoja. On selvää, että poliisit eivät olleet turvaamassa ihmisten oikeutta osoittaa mieltään, vaan pikemminkin rajoittamassa sitä. Kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi, että kaikki kulkueeseen osallistuneet käsitettiin potentiaalisiksi ongelmiksi. Tämän vuoksi poliisi saattoi napata kenet tahansa kulkueesta. Töhryfestin lakitukipuhelimeen tulleista puheluista valtaosa tuli ihmisiltä, jotka halusivat raportoida itselleen tuntemattomien ihmisten mielivaltaisista ja väkivaltaisista kiinniotoista. Jos ei ole mahdollista tutkia poliisin kestämätöntä toimintaa yhden mielenosoituskulkueen aikana, miten voisimme kuvitella, että vartijoiden mielivaltaa ja väkivaltaa kaupunkitilassa voitaisiin selvittää? Luulisi, että muitakin kuin katutaiteen ystäviä kiinnostaisi se, kuinka vartijat ja poliisi toimivat. Seuraava kohde saatat olla sinä itse.  Avainsanat: kaupunkitila Vapaa Helsinki |