Iskut eivät kohdistu pelkästään zapatisteihin, vaan ennen kaikkea köyhien alkuperäisasukkaiden asuinalueisiin. Niiden tarkoituksena on organisoituneiden ryhmien tuhoaminen ja taloudellisesti tuottavien alueiden haltuunotto. Esimerkiksi zona selvan eli viidakon alueella lisääntyneet hyökkäykset liittyvät hallituksen haluun hyödyntää alueen runsaita raaka-aineita puuteollisuuden tarpeisiin. Suojelemisen nimissä lisätään kontrollia yksityisten yritysten taloudellisia intressejä varten.  

Sen jälkeen, kun zapatistit vuonna 1994 nousivat vastarintaan, on jo yli 200 ihmistä kuollut hallituksen joukkojen iskuissa intiaanikyliin. Todellisuudessa uhrien määrä on paljon suurempi, sillä monia kadonneita ei ole pystytty tunnistamaan. Eniten kadonneita on pohjoisella zona norten syrjäisellä vuoristoalueella. Viimeaikoina iskut ovat lisääntyneet erityisesti viidakon alueella, jota hallitus nyt haalii itselleen, keinoinaan tappaminen ja häätö. Puolisotilaallisten armeijoiden iskut on tehty muun muassa helikoptereita ja konekivääreitä apuna käyttäen.

Julkisesti Meksikon hallitus esittää lisääntyvän huumekaupan ja rikollisuuden syiksi lisätä kontrollia eteläisillä alueillaan, mutta todellisuus on toinen. Hallitus pelkää niin Chiapasissa kuin Oaxacassa organisoituvia liikkeitä, jotka vastustavat eliitin uusliberaaleja taloudellisia pyrkimyksiä ja elinolosuhteittensa haltuunottoa. Kuten niin usein, valtaväestölle tuotetaan pelkoa, jonka kautta he sitten hyväksyvät ja jopa kuvittelevat tarvitsevansa lisää valtion kontrollia.

Chiapasissa toimivan San Cristobalin Fray Bartolomen ihmisoikeuskeskuksen tiedottajan Victor Hugo Lopezin mukaan “on turha odottaa, että valtion puolelta aloitettaisiin tutkimuksia kadoneiden selvittämiseksi. Zapatistit puolestaan ovat onnistuneet kasvattamaan luottamusta Chiapasin alueella köyhien keskuudessa tarjoamalla tukea, terveyspalveluita ja mahdollisuutta järjestäytyä. Ihmiset kokevat tulleensa petetyiksi vaaleissa, samalla kun sosiaalinen, poliittinen  ja taloudellinen kontrolli alueella lisääntyy. Hallituksen otteet ovat nyt samat kuin 1960-luvun lopulla.”

“Me keräämme ja tuotamme tietoa täällä ihmisoikeuskeskuksessa ja toivomme, että mahdollisimman moni toimittaja tai tutkija julkaisee sen." Chiapasissa toimiikin monenlaisia riippumattomia medioita ja hyvin paljon erilaisia vaihtoehtoradioita, jotka välittävät tietoa kapinallisten välillä. Lisäksi tietoa taistelusta ja ahdingosta levittävät monenlaiset kansalliset ja kansainväliset internet-sivustot, pienjulkaisut, tiedotteet, piirustukset ja maalaukset, sekä katujen tagit.

Zapatistit valmistautuvat pakon edessä suojelemaan intiaanikyliä ja autonomisia yhteisöjä. Subcomandante Marcosin mukaan “sodan merkit ovat selvät”, ja vaikka “zapatistit mieluummin jatkaisivat keskustelua pöydän ääressä, on nyt aika nousta puolustamaan.” Meksikon hallitus ei jätä vaihtoehtoja, vaan ajaa rauhanomaista vastarintaa käyneen zapatistien armeijan väkivallan tielle. Meksikon hallitus on osoittanut laittomilla iskuillaan, ettei se kunnioita ihmisoikeuksia, vaan asettaa kapitalistisen voitontavoittelun kaiken edelle.

Kansainvälisten vasemmistolaisten ja itsenäisten medioiden sekä monien aktivistien toimeliaisuus onkin ollut suurimpana syynä sille, ettei Meksikon hallitus ole voinut ryhtyä varauksettomasti tappamaan intiaaneja ja zapatisteja, vaikka lukuisia murhia onkin jo tapahtunut. Maailman huomiota tarvitaan erityisesti nyt, kun repressio jatkuvasti kiihtyy. Ei anneta asioiden tapahtua meidän huomaamattamme!

Compañerat ja compañerot, olkaamme valmiina!