Mielenosoituskulkueemme pääsi iltapäivästä liikkeelle, vaikka osa bussikyydeistä oli tunteja myöhässä ja osa ihmisistä oli edelleen blokattuna Eurooppa-sillan toisella puolella. Eri järjestöjen blokit yrittivät löytää toinen toisiaan eri puolelta kaupunkia ja organisoida kokonaisen kulkueen. Pienten vastoinkäymisten jälkeen aikaan saatiin mielestäni hieno kulkue. Aurinkoisessa kaupungissa soi musiikki, ihmiset tanssahtelivat hymyillen Pace-liput hartioillaan huudellen rauhaa puolustavia ja Natoa vastustavia iskulauseita. Kulkueen alkuperäistä reittiä muutettiin ja mielenosoitus ohjattiin kaupungin ulkopuolelle, mutta tunnelma oli silti huipussaan.

Poliisi ohjasi mielenosoituskulkuetta sumuttamalla ilmaan jättimäisiä määriä kyynelkaasua ja käyttämällä vesitykkejä. Ohjaus toimi siis siten, että aina kun poliisi tahtoi vaihtaa kulkueen suuntaa, se täytti ilman kyynelkaasulla ja blokkasi tien niin, että kulkueen oli vain yksinkertaisesti pakko kääntyä poliisin osoittamaan suuntaan. Tästä huolimatta kaikki sujui vielä tunteja rauhallisesti ja mukavasti. Mustan blokin autosta jaettiin ihmisille silmätippoja, jotka helpottivat kyynelkaasussa kulkemista, ja jotkut avasivat paloposteja tienvierestä, jotta mielenosoittajat saivat täyttää vesipullonsa. Lopulta kulkue sitten pysähtyi, koska poliisi oli blokannut tien edestä. No sekään ei vielä haitannut. Ihmiset istuivat maassa ottaen aurinkoa, syöden eväitään, kuunnellen leppoisaa musiikkia ja odottaen, että kohta varmaan päästään taas liikkeelle. Kunnes täysin varoittamatta poliisi päätti hajottaa mielenosoituskulkueen.

Poliisi ilmestyi yhtäkkiä valtavalla voimalla mielenosoituksen takaa käyttäen mahdottomia määriä kyynelkaasua mellakkakilvet edessään. Ihmiset olivat taas saarroksissa, sillä tie edestä oli jo aikaisemmin blokattu. Mielenosoittajat yrittivät tehdä ihmismuureja estääkseen poliisin tunkeutumisen mielenosoituksen keskelle. Tässä vaiheessa ehkä sadan hengen joukko rupesi heittelemään kiviä, pullopommeja yms. kohti poliisin väkivaltaista rintamaa. Poliisi heitti saarroksissa olleen mielenosoituksen keskelle todella paljon kyynelkaasupatruunoita ja ”paukkupommeja”, jonkalaisia en ollut ennen tavannut.

Pommit kuitenkin aiheuttivat kovalla äänellään hysteriaa ihmisjoukossa. Se kai poliisin tarkoitus olikin, hajottaa ihmisjoukko ja pelotella ihmisiä. Ihmiset itkivät ja juoksentelivat poliisin heittelemiä kyynelkaasupatruunoita ja ”paukkupommeja” karkuun. Meidän porukassa oli muun muassa nainen kävelykeppien kanssa. Hän satutti jo kipeytyneen jalkansa pahasti. Tässä kohdassa olin ehkä maailman onnellisin, että meidän porukka sattui olemaan juuri mustan blokin takana, koska se tavallaan pelasti meidän joukon vieläkin kovemmalta poliisin väkivallalta. Uskon siihen, että se noin sadan, ehkä kahden sadan hengen, kiviä heittelevä porukka esti poliisia käyttämästä vieläkin kovempaa väkivaltaa, ja osan mielivaltaisista kiinniotoista. Me olimme pitkään täysin saarroksissa kyynelkaasun keskellä.

Vastoinkäymiset eivät loppuneet tähän. Saarron aikana poliisi oli nimittäin sulkenut suuren osan aikaisemmin käytössä olleista kaduista. Emme siis saaneet kävellä samaa reittiä takaisin busseille, vaan meidät ohjattiin kiertämään monia kilometrejä joen toiselta puolelta. Poliisi todella tiesi miten ärsyttää ihmisiä. Tässä vaiheessa mielenosoitus siis oli jo ohi/hajotettu. Ihmiset yrittivät vain kukin hajanaisissa porukoissaan löytää reittiä takaisin busseille, leireille tai keskustaan. Välillä reitin löytäminen tuntui täysin mahdottomalta, koska jokainen tie oli suljettu. Se oli todella turhauttavaa eikä oloa helpottanut se, että silmät olivat edelleen turvonneet lähes umpeen kyynelkaasusta. Turhauttavaa on myös lukea lehdestä, että Ranskan sisäministeri kiittelee poliisin
onnistuneita turvatoimia.