Kesällä 2006 mystisesti poroksi palanut Squat Siperia ei ollut saanut jatkoa saman vuoden loppuun mennessä, kun Tanskasta kantautui uutisia, että  Kööpenhaminan 24-vuotias autonominen   sosiaalikeskus Ungdomshuset oli päätetty häätää. Ungdomshusetin viimeisestä taistelusta joulukuussa 2006 alkoi tuoreella innolla myös taistelu uuden autonomisen sosiaalikeskuksen saamiseksi Helsinkiin.

Taistelu automisista tiloista

Kööpenhaminan mellakoihin osallistui muutamia kymmeniä suomalaisia osoittaakseen solidaarisuuttaan ja tullakseen osaksi taistelua. Maaliskuussa 2007 Ungdomshusetin häätöä vastaan järjestetyt mielenosoitukset Helsingissä keräsivät joukon nuoria aikuisia, jotka asettivat tavoitteekseen saada autonominen sosiaalikeskus Helsinkiin. Perinteisesti vappuaattona pidettävän Euromaydayn teemana oli vuonna 2007 kaupunkitila, mikä toi omaehtoisten tilojen vaatimukset monien korviin. Riittävä joukko uusia innostuneita alkoi olla kasassa, ja uusi valtausaalto hyökyikin toukokuun puolivälissä Katajanokalle.

Vyökatu 3:ssa sijaitseva Squat Karku saavutti yhdeksän päivää kestäneen haltuunoton aikana naapuruston suosion ja rutkasti mediajulkisuutta. Häätöpäivänä järjestettiin protestina mielenosoitus, joka päättyi Mannerheimintien tukkimisen jälkeen Tokoinrannassa sijaitsevan entisen Café Pirittan valtaamiseen yhdeksi illaksi. Pirittassa oli myös toinen bilevaltaus kesäkuun alussa, jonka poliisi yritti estää. Ennen iltakahdeksaa, jolloin bileiden oli tarkoitus alkaa, kolme päävastaavaa otettiin kiinni. Valtaajat kuitenkin organisoituivat uudelleen ja jo ennen kuin kello löi yksitoista illalla oli Piritta täynnä elämää: rumpumusiikki kaikui Tokoinrannassa tulitaiteilijoiden tanssiessa entisen kahvilan katolla.

Alkukesän ”hippivaltauksia” seurasi entisen telakan valtaus kesäkuun puolivälissä Punavuoressa. Squat Telakka kesti kaksitoista päivää ja oli Karkun täydellinen vastakohta: ympärivuorokautinen barrikointi- ja vartiointityöpaja. Häätö oli täysin oma spektaakkelinsa: mellakkapoliisit tulivat aamuseitsemältä rajavartiolaitoksen helikopterin kera – Ungdomshusetin häätöä jäljitellen – häätämään valtaajat.

”Ihmisiä raahattiin rikotun ikkunan läpi, jolloin yksi meistä sai jalkaansa yksitoista tikkiä vaativan haavan. Useiden valtaajien kädet oli kiinnitetty nippusiteillä. Poliisin kohtelusta tuli pieniä ruhjeita myös monelle muulle. Lisäksi porukkaa kiikutettiin edes takaisin eri poliisiasemien välillä”, muistelee eräs valtaaja.


E15 tärkeänä kokemuksena valtausliikkeelle

Uutta ja vanhaa väkeä paikalle vetäviä kadunvaltauksia, bilevaltauksia ja mielenosoituksia järjestettiin viikoittain ennen elokuun alussa tehtyä uutta valtausta. Vallilassa sijaitseva Squat E15, Elimäenkadun valtauksena tai Squat Elimäkenäkin tunnettu, vakiintui nopeasti suosituksi ajanviettopaikaksi sadoille nuorille, jotka eivät koe kulutushysterian runtelemia tiloja omikseen. Joka viikonloppu musiikkitapahtumat vetivät satoja ihmisiä paikalle. Arkisin E15:ssa pidettiin muun muassa kahvilaa, Pirate Cinemaa, itsepuolustustreenejä, kankaanpainantaa ja työpajoja.

Squat E15 on ollut valtaajille tärkeä virstanpylväs, sillä se oli pisimpään säilynyt valtaus Squat Siperian jälkeen. Ja mikä tärkeintä, Elimäenkadun valtaus alkoi toimia sosiaalikeskuksena välittömästi. Autonomisen sosiaalikeskuksen olemassaolo mahdollisti myös viidenkymmenen suomalaisen matkan Kööpenhaminassa lokakuussa järjestettyyn G13-aktioon. Lähes kaikkien valtauksella järjestettyjen musiikkitapahtumien tuotto kerättiin matkan hyväksi, jotta kuka tahansa pystyisi viidelläkymmenellä eurolla osallistumaan taisteluun uuden Ungdomshusetin puolesta. E15 sai nimeä ulkomailla ja squatin vaikeimpina aikoina solidaarisuutta sille osoitettiin muun muassa Kööpenhaminassa, Berliinissä, Malmössä ja Gentissä.


Neuvottelut Helsingin kaupungin kanssa yhtä tuskaa

Helsingin kaupungin päätöksiä odoteltaessa sosiaalikeskuksen väki järjesti erilaisia mielenosoituksia muistuttaakseen, kuinka suuri tarve omaehtoiselle tilalle on: tiesulkuja, maalipommeja ja 300 henkeä marssimassa räntäsateessa pitkin Mannerheimintietä. 21.12.2007 nuorisovaltuusto kieltäytyi vuokraamasta Elimäenkadun kiinteistöä valtaajien Vapaa Katto ry:lle. Kaikki tuntui kaatuneen byrokratiaan.

Arviot kunnostussuunnitelmasta oli tehty täysin pieleen: muiden kyseenalaisten kustannusarvioiden lisäksi pelkästään ulkoseinien puhdistamiseen oli varattu 10000 euroa, vaikka squateilla on selvää, että työtä tehdään yhdessä ja kollektiivisesti. Lisäksi kunnostussuunnitelma oli arvioitu pelkästään ammattimiesten tekemäksi.

"Mutta peli oli pelattu, joulu tulossa ja vitutti odottaa häätöä kylmässä ja pimeässä. Lopulta lähdimme Elimäenkadulta näyttävän mielenosoituksen jälkeen”, eräs valtaaja muistelee joulukuun tunnelmia. Naapuruston toimistorakennukset saivat maalipommeista ja lopulta parisataa valtaajaa jätti talon palavien autonrenkaiden värittäessä maisemaa. Rest in peace, E15.


Alkuvuodesta uusia valtauksia

Esimakua vuodesta 2008 antoi tammikuun alussa vallattu Hermannissa sijaitseva Saarenkatu 17:n puutalo. Sosiaalikeskus ehti toimia vain viikonlopun ajan, jonka jälkeen se häädettiin. Häätöiltana valtaajat järjestivät mielenosoituksen kaupungintalon eteen, missä he sulkivat liikenteen rakennusmateriaaleilla.

Helmikuussa noin kuukausi Hermannin valtauksen jälkeen uusi sosiaalikeskus oli jälleen rakenteilla: se toimi kuitenkin vain kaksi päivää, sillä Haagassa sijaitseva Kauppalankatu 2 häädettiin ennen ensimmäisiä bileitä. Juhlat kuitenkin pidettiin - tosin eri paikassa. Joulukuussa 2007 tyhjennetty Hiihtäjäntie 1, entinen Oranssi, vallattiin vielä samana iltana ja bileet pidettiin siellä.